Saksanpaimenkoira on maailman suosituin käyttö- ja palveluskoirarotu. Ja yksi maailman älykkäimmistä koiraroduista ja vuonna 2009 oli Suomessa toiseksi suosituin rotu suomenajokoiran jälkeen. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.
Saksanpaimenkoiraa kutsutaan usein susikoiraksi. Saksanpaimenkoiran ulkonäkö voi joskus muistuttaa sutta, mutta geneettisesti se ei ole sen lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut.
Uroksen säkäkorkeus on 60–65 cm ja nartun 55–60 cm. Runko on voimakas, lihaksikas ja suorakaiteen muotoinen ja luusto on vankka. Pään tulee olla kiilamainen ja runkoon nähden sopusuhtainen. Otsapenger on vähäinen ja kuono vahva. Korvat ovat suuret, pystyt ja eteenpäin kääntyneet (alle puolivuotiaiden pentujen korvat voivat joskus riippua). Mantelinmuotoisissa tummissa silmissä on eloisa ja älykäs ilme. Tuuhea häntä ulottuu kintereisiin ja riippuu alhaalla koiran ollessa paikallaan. Eturaajat ja lavat ovat lihaksikkaat ja reidet vankat ja voimakkaat. Pyöreissä käpälissä on hyvin kovat polkuanturat. Karvapeite on paksu, peitinkarva tiheää, kovaa ja tiivisti ruumiinmyötäistä
.Ulkonäkö
Väritys ja karva
Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä: musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään. Saksanpaimenkoiria voi syntyä myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut moniin vuosikymmeniin hyväksytty väri saksanpaimenkoirissa. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotu, valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei hyväksyttyä väriä, mitä saksanpaimenkoirapentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea; yksivärisenä tai ruskein merkein.
FCI hyväksyi 3. tammikuuta 2011 pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran omaksi rotumuunnokseksi. Se kuuluu lyhytkarvaisen tapaan roturyhmään 1.
Luonne ja käyttäytyminen
Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta.
Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voi tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus, mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voisi tehdä yleistyksiä koko kannan suhteen.
Alkuperä
Rotu on saatu aikaan risteyttämällä useita saksalaisia paimenkoirarotuja. Ensimmäiset saksanpaimenkoirat olivat pitkäkarvaisia, ja niitä oli mukana Hannoverin koiranäyttelyssä 1882. Lyhytkarvainen saksanpaimenkoira esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1889 Berliinissä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja veivät sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Venäläiset jalostivat rodusta karumpiin olosuhteisiin paremmin soveltuvan Itä-Euroopan paimenkoiran. Saksanpaimenkoirasta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana, ja nykypäivänä se on yksi monipuolisimmista koiraroduista monissa maissa. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on joissain maissa laskenut rodun kehityshistorian aikana.
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.
Tilanne nykyään
Rotu on ollut pitkään yksi suosituimmista koiraroduista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyään ongelmaksi on muodostumassa rodun jakautuminen kahtia käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 2 000 pentua ja rodun kotimaassa Saksassa noin 25 000 pentua vuosittain. Saksassa on rekisteröinnin edellytyksenä suojelukoulutustunnus kummallakin vanhemmalla, ja 90 % pennuista syntyy jalostustarkastetuista vanhemmista. Suomessa ei aivan samoihin lukuihin päästä. Kannan laajuus on hyvä, mutta jalostuspohja koirien suuresta määrästä huolimatta suhteellisen kapea. Jalostuksellinen vaihtelu on siltikin riittävää. Sukusiitosaste on vuosittain ollut noin 2 %.
Käyttötarkoitus
Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulevaisuudessa vähenee huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia, kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Suojelukoe on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran.
Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla, rajavartiolaitoksella, puolustusvoimilla,tullilla ja vartijoilla työkaverina. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa.
Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.
Terveys
Saksanpaimenkoira on erittäin yleinen koirarotu. Sen terveysongelmat ovat usein hermostoperäisiä, immunivasteeseen vaikuttavia sairauksia: allergiat, haimavika, silmäsairauspannus, korva- ja silmätulehdukset, iho-ongelmat sekä ruuansulatuselimistön ongelmat. Perinnöllisistä sairauksista tulee tämän rodun kohdalla mainita myös hemofilia ja haiman vajaatoiminta.
Luusto-ongelmat ovat pääsääntöisesti selkäongelmia: ristiluun jakauma, ylimääräiset selkänikamat ja hermokanavien ahtaumat. Saksanpaimenkoiralla tulisikin kuvata Suomen Kennelliittoon menevien virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä myös selkäranka, olat sekä polvet. Rotu kuuluu lonkkien ja kyynernivelien osalta kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. C-, D- tai E-lonkkaisia koiria on ollut vuosina 2002–2007 vuosittain 39,1 % tutkituista saksanpaimenkoirista.
Saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin kuuluvia ongelmia, kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute, puute elinvoimassa jne.
Tunnettuja saksanpaimenkoiria
- Rin Tin Tin, yhdysvaltalainen elokuvatähti, jonka jälkeläiset jatkoivat alkuperäisen Rin Tin Tinin filmiuraa
- Poliisikoira Rex, saksanpaimenkoira itävaltalaisessa televisiosarjassa
- Roi, saksanpaimenkoira Jorma Kurvisen kirjasarjassa Susikoira Roi
- Blondi, Adolf Hitlerin lemmikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti